https://en.wikipedia.org/wiki/Titanium_sormus
Titaanisormukset ovat korusormuksia tai -nauhoja, jotka on valmistettu pääasiassa titaanista. Titaanin todelliset koostumukset voivat vaihdella, kuten "kaupallisesti puhdas" (99,2 % titaania) tai "lentokonelaatuinen" (pääasiassa 90 % titaania, 6 % alumiinia, 4 % vanadiinia), ja titaanirenkaat valmistetaan usein yhdessä muiden kanssa. materiaaleja, kuten jalokiviä ja perinteisiä korumetalleja.
Historia
William Gregor löysi titaanin Cornwallissa Englannissa vuonna 1791. Sen löysi suunnilleen samaan aikaan myös unkarilainen mineralogi Franz-Joseph Müller von Reichenstein ja myöhemmin vuonna 1795 saksalainen kemisti Martin Heinrich Klaproth – joka antoi titaanille nimen, viittauksen kreikkalaisen mytologian titaaneihin.[2]
Titaanin kaupallinen käyttö tuli kuitenkin mahdolliseksi vasta vuoden 1932 jälkeen William Justin Krollin kehittämien menetelmien ansiosta. Kroll kehitti tapoja pelkistää titaanitetrakloridi (TiCl4) sen metallimuotoon.[3] Hänen prosessiaan käytetään edelleen kaupallisesti tuotetun titaanin valmistukseen.[4]
Titaanirenkaiden hinta voi olla erittäin korkea. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että titaanin louhinta sen eri malmeista on työlästä ja kallista.[2] Vaikka se on todella kallis suunnittelumateriaalina, se on paljon halvempaa kuin jalokivikauppiaan tavalliset jalometallit, jopa hopea. Vuoden 2014 alussa puhtaan titaanin tai sen yleisten kaupallisten seosten hinnat eivät ylittäneet 10 dollaria paunalta. Titaanirenkaiden työstöprosessi on kallis ja tarpeellinen, koska metallia on lähes mahdotonta valmistaa valssaamalla tai juottamalla tavalla, jolla hopeaa, kultaa ja jopa platinaa muodostuu.
Ei tiedetä, kuka ensimmäisenä teki titaanista sormuksen tai muun korun. Titaanista vihkisormusta käytetään pienenä juonikohtana vuoden 1989 tieteiselokuvassa ja romaanissa The Abyss. Titaani alkoi ilmestyä avoimille markkinoille noin 1990-luvulla. Vuodesta 2000 lähtien titaanisormuksista on tullut laajamittaista, ja useimmat online- ja kivijalkakoruliikkeet tarjoavat todennäköisesti titaanipohjaisia sormuksia osana varastoaan. Monet myyntipisteet ovat nyt erikoistuneet yksinomaan titaanirenkaiden suunnitteluun ja myyntiin.[5]
Rakentaminen
Titaanirenkaat valmistetaan kiinteistä tankoista, putkista tai titaanilevyistä, jotka leikataan haluttuun muotoon ja kokoon renkaaksi. Metallia voidaan työstää samoilla laitteilla ja samoilla teknisillä prosesseilla kuin ruostumaton teräs.[6] Tavalliset korujen valmistustekniikat valssaus ja juottaminen eivät ole käytännöllisiä titaanille, vaikka ne voidaan valmistaa hitsaamalla inertissä ilmakehässä esimerkiksi laserhitsauskoneella.
Ominaisuudet
Titaanista on tullut suosittu korumateriaalina sen erilaisten ainutlaatuisten ominaisuuksien ansiosta. Titaani on biologisesti yhteensopivaa (kutsutaan usein hypoallergeeniseksi) tai myrkytöntä ihmiskeholle. Vastaavasti titaanisormukset eivät reagoi käyttäjiin, jotka kärsivät allergioista muille korumateriaaleille.[2]
Se kestää hyvin useimpia korroosion syitä, mukaan lukien merivesi, aqua regia, kloori (vedessä) ja jotkut hapot. Se liukenee kuitenkin väkeviin happoihin.[7] Titaanisormukset ovat siksi käytännöllinen koru niille, jotka uivat säännöllisesti meressä tai klooratuissa uima-altaissa. Tämä eroaa joistakin perinteisistä korumateriaaleista, kuten hopeasta, messingistä ja pronssista, jotka ovat alttiita tummumiselle tai muulle pilaantumiselle.
Titaanirenkailla on yleensä korkeampi väsymiskestävyys ja lujuus-painosuhde kuin useimmilla muilla metalleilla.[1]
Titaanirenkaat ovat vaikeita, mutta niiden kokoa on mahdollista muuttaa. Vähennyksen ja korotuksen määrä on rajoitettu.
Niitä on vain hieman vaikeampi leikata pois hätätilanteessa kuin kultasormuksista; titaani on verrattavissa teräkseen sen kestävyyden suhteen.[8]
Anodisointi
Titaanirenkaiden anodisointi on prosessi, jossa oksidikalvo muodostetaan titaanin pinnalle elektrolyyttisellä prosessilla värin luomiseksi. Kun kyseessä ovat titaanirenkaat, tämä prosessi suoritetaan sen jälkeen, kun se on koneistettu muotoon.[9] Hapetus muuttaa tavallisen titaanin väriä (yleensä hopeaa, riippuen koostumuksesta ja käsittelystä) ja lisää korroosionkestävyyttä. Anodisointiprosessi on äärimmäisen yksinkertainen toteuttaa: kappale upotetaan elektrolyyttiin, käytetään yleisesti kolaa ja siihen syötetään noin 100 voltin tasajännite. Jännite ohjaa anodisoinnin paksuutta ja siten väriä.[10]
Värit saavutetaan anodisoimalla titaania.
Väriaineita ei tarvita anodisoidun titaanin värjäämiseen. Titaanirenkaaseen muodostuva väri riippuu oksidipinnoitteen paksuudesta, joka määräytyy anodisointijännitteen mukaan. Vasemmalla oleva kuva näyttää värispektrialueen, joka voidaan saavuttaa anodisoimalla. Värit, jotka ovat yksinkertaisesti valon eri aallonpituuksia, syntyvät oksidikerroksen pinnalta heijastuneen valon ja alla olevasta metallipinnasta heijastuneen valon välisestä rakentavasta häiriöstä.
Titaanikoostumukset
Titaania voidaan seostaa monien muiden metallien kanssa titaanin ominaisuuksien parantamiseksi tai muuttamiseksi. Titaanin yleisimmät seosaineet ovat alumiini, vanadiini, rauta, molybdeeni ja kupari.[11] Jokainen muuttaa titaanin ominaisuuksia eri tarkoituksiin – esimerkiksi kuparia voidaan käyttää titaanin kovetukseen.
Inlayt
Inlayt ovat tulosta yhdistämällä kaksi tai useampi metalli yhdeksi renkaaksi. Sitä ei pidä sekoittaa seostukseen. Upotusprosessissa metallit murskataan kanaviin, jotka sitten jäävät paineen alaisena. Sormuksessa tämä johtaa yleensä siihen, että metallit istuvat vierekkäin pinnalla – esimerkiksi kultanauha, joka kulkee muuten titaanirenkaan keskellä.
Upotusten tarkoituksena on mahdollistaa titaanirenkaan sisällä olevien metallien erottaminen näkyvästi.





